Abbe

KERAAMIKKO JA KUVANVEISTÄJÄ 1920 - 1978

SVANTE TURUNEN

Svante Turunen

Loimaalla vuonna 1920 syntynyt keraamikko ja kuvanveistäjä Svante Turunen oli alunperin ammatiltaan käämijä. Hän toimi ennen sotia ja sodan jälkeen käämijänä Oy Strömberg Ab Helsingin tehtaalla Pitäjänmäellä. Itseoppineena keraamikkona hän aloitti työt 1940 luvun loppupuolella kotonaan Helsingin kolmannella linjalla. Svante Turunen keskittyi aluksi eläinfiguureihin joista tunnetuimpia lienevät Bambi-aiheiset koriste-esineet.

Kysynnän kasvaessa ja sodanjälkeisen Suomen janotessa pieniä koriste-esineitä koteihinsa hän päätti irtisanoutua Strömberg'ltä. Vuonna 1948 hän perusti toiminimen "T:mi Svante Turunen". Koriste-esineiden sarjatuotanto kipsimuoteilla aloitettiin ja toiminta siirtyi Mäkelän teollisuusalueelle. Parhaimmillaan hänellä oli töissä "tehtaalla" yli kaksikymmentä työntekijää. Itse hän keskittyi uusien mallien suunnitteluun, uusien lasitteiden kokeiluihin sekä muottien valmistukseen. Erilaisia malleja syntyi kymmeniä. Koriste-esineitä myytiin ympäri Suomen. Myynnin apuna olivat mm. itselliset kiertävät myynti-edustajat. Suomen Matkailijayhdistys ja sen valtakunnallinen matkamuistomyymäläketju, Stockmann sekä muut tavaratalot kuuluivat vakioasiakkaisiin.

Myynninedistämiseksi T:mi Svante Turunen osallistui Helsingin Messuhallissa (nyk. Kisahalli) Suomen Messut -messuille omalla osastollaan yhteensä neljä kertaa. Helsingin Hotelli Tornissa järjestetyssä nuorten taiteilijoiden ateljee baarin näyttelyyn Svante Turunen osallistui vuonna 1954.

Keraamisten koriste-esineitten kysyntä pieneni viisikymmenluvun alkupuolella. Toiminta Mäkelän teollisuusalueelta siirtyi vuonna 1953 pienempiin tiloihin Helsingin Ruusulankatu 8. Katutasoon avattiin omaan koristekeramiikkaan keskittynyt liikehuoneisto, ja kellarikerroksessa toimi tuotantotilat. Työntekijämäärä pieneni alle kymmeneen ja muutaman vuoden päästä liikehuoneisto suljettiin. Koristekeramiikan tuotanto jatkui kellari-ateljeessa siten että vuosikymmenen lopulla siellä oli työssä enää kolme henkilöä.

Viisikymmenluvulla Svante Turunen teki myös keramiikasta yksittäisiä pienveistoksia, hedelmävateja ja suuria koristeruukkuja. Hän osallistui myös useampaan julkiseen patsaskilpailuun. Voittoja ei tullut mutta esimerkiksi Mannerheimin ratsastajapatsaskilpailusta Marsalkan entinen adjutantti lunasti kilpailuun tehdyn rintakuvan, sanoen sen olleen kilpailutöistä eniten Marskin näköinen.

Vuonna 1962 perhe muutti omakotitaloon Espoon Laajalahteen Hagalundintie 10, jonka kellariin Svante Turunen teki uuden työhuoneen. Laajalahdessa jatkui vanhojen ja uusien keramiikkafiguurien valmistus. Svante Turunen kokeili tuotannossaan myös uusia materiaaleja. Uusia olivat mm. elektrolyyttisesti kuparilla päällystetty keramiikkatuhkakuppimallisto sekä kumimassasta valamalla tehdyt Lapinpeikot. Pieni ja iso peikko olivat puetut porontaljapukuun. Isommalla peikolla oli kaulassaan vielä pieni kivikoriste.

Vuonna 1968 omakotitalo myytiin ja työhuone siirtyi takaisin Helsinkiin Arkadiankatu 28 kellarihuoneistoon. Koriste-esineitten kysyntä oli lähes tyrehtynyt. Svante Turunen keskittyi nyt lähes yksinomaan kuvanveistoon. Uutena materiaalina tuli mukaan puu. Puuveistoksillaan Svante Turunen osallistui kahteen Suomen Taiteilijat r.y.:n vuosinäyttelyyn vuosina 1969 ja 1972. Tämän jälkeen tuotanto hiipui sairastelujen takia eikä uusia näyttelyveistoksia syntynyt. Svante Turunen kuoli kotonaan aivoverenvuotoon 1978.